Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Nolibre

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Luonnonkihara - Kirous vai siunaus?

Mä olen ollut pienestä pitäen kiharahiuksinen pellavapää. Tosin iän myötä hiukset ovat jonkin verran tummentuneet mutta kihara on pysynyt.

Lukion toisella luokalla ostin ensimmäisen suoristusraudan. Siitä alkoi melkein kymmenen vuoden riippuvuus suoristusrautaan. Olen suoristanut hiuksiani melkein päivittäin. Välillä olen kuitenkin yrittänyt vältellä suoristusrautaa, meinaa nimittäin hiukset mennä melko huonoon kuntoon kun päivittäin suoristelee.
Vuosi sitten toukokuussa kävin ottamassa suoristuspermanentin ammattikoululla. Suoristus on pysynyt hyvin hiuksissa. Operaatio ei vaan ihan putkeen mennyt, mun päällimmäiset hiukset katkesi juuresta asti. Mutta en voi valittaa, itse päätin mennä opiskelijan käsiin ja sain käsittelyn hyvään hintaankin. Mulle tuli komia sänki häiden alla. :'D Onneksi se ei ollut ihan katastrofi ja hääkampaajani sai sen sängen hyvin piiloon muiden hiusten alle, joten nou hätä. Nyt ne hiukset on sitten kasvaneet ja mun päällimmäiset hiukset on noin 10cm pituiset ja ne alkaa olla koko ajan siedettävämmät. Onneksi myös suoristuspermanenttihiukset on alkanu pikkuhiljaa kihartuun, nimittäin nuo päällimmäiset hiukset kasvaa tietysti aivan luonnollisina eli kunnon korkkiruuveina. :D

 Nyt mä oon ollut jo hyvän tovin ilman suoristusrautaa. Tukassa on nyt taas ihan erilaista hohtoa kun en oo kärventäny sitä! Oon jo vähän kyllästynyt suoristettuun tukkaan. Pikkuhiljaa, näin miltei kymmenen vuotta ensimmäisen suoristusraudan oston jälkeen, alan lämpeneen taas omille luonnonkiharoille. Jes!

Tunnisteet: ,

7 kommenttia:

6. huhtikuuta 2016 klo 21.26 , Blogger Annu Tuulia kirjoitti...

Tiedän tunteen, itsellänikin luonnonkiharat ja kuivuus lähinnä ongelma.. 😞 Täytyy jatkuvasti hoitaa ja öljytä, mutta en ehkä silti vaihtaisi. 😊

 
6. huhtikuuta 2016 klo 21.47 , Blogger Unknown kirjoitti...

Itsekin öljyän ja yritän olla pesemättä tukkaa aivan joka päivä. Monesti suorahiuksisilta kuulee, että haluaisivat luonnonkiharat, pitäis vaan itelläki enempi arvostaa :)

 
7. huhtikuuta 2016 klo 0.50 , Blogger Maiju kirjoitti...

Itsellä myös luonnonkiharat ja saa kyllä olla myös hoitamassa, että pysyy tukka hallussa:D. Nuorempana mun tukka oli vielä kauheampi kuin nykyisin ja silloin vihasin kiharia, mutta nyt pidän niistä kun olen löytänyt kuinka kesyttää hiukset :)

Wreck This World

 
7. huhtikuuta 2016 klo 11.37 , Blogger Unknown kirjoitti...

Totta kyllä että kiharista oppii pitämään, kun löytää oikeat tuotteet ja tavat piettää hiukset kurissa :) Olen jopa alkanu miettiin että ne on jopa ihan persoonallisetki!
Välillä haluaisin leikata etutukan, mutta sitä joutuis jatkuvasti suoristaan. Joten ei ei..

 
7. huhtikuuta 2016 klo 16.21 , Blogger Maiju kirjoitti...

Mulla oli muutama vuosi takaperin otsatukka ja sanotaan että sai suoristella, eikä se silloinkaan pysynyt kunnolla. Onneksi kasvoi nopeasti pois :D

 
8. huhtikuuta 2016 klo 21.01 , Blogger Sofia / nouw.com/fashionsituation kirjoitti...

Mulla on just vähän toisepäin ku sulla että mulla on aina ollut piikki suorat hiukset ja oon tykännyt aika ahkerasti näitä kihartaa :D Mutta niinhän se tuntuu vähän menevän että ikinä ei oo tyytyväinen siihen mitä on vaan aina haluis jotain erilaista :D!

 
8. huhtikuuta 2016 klo 22.59 , Blogger Unknown kirjoitti...

Se on kyllä jännä, että kaipaa sitä mitä ei oo. :) Mut siis, mä kyllä kans tykkään tosi paljon nimenomaan kihartimella tehdyistä kiharoista, silloin niistä saa nätit ja hillityn näköiset :) Mutta sitten luonnonkiharat saattaa monesti sojottaa sinne tänne eikä asetu aina nätisti. :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu