Metsänpeikko

 

*Yhteistyössä Seppälä

Mä jotenkin niin tykkään tästä Seppälän mekon "armyn vihreästä" väristä. Muutoinki kaikki vihreän sävyt on mun mieleen, halusinhan vaaleanvihreän teeman omiin häihinki. Legginsien kanssa tää on kyllä rento asu.  

     

Viime aikoina olen pariin otteeseen törmännyt juttuihin mielen maadoituksesta. Mm. Linda Manuellan blogissa, jota seuraan, oli tästä aiheesta hyvä kirjoitus: 

Mitä on mielen maadoitus?

Myös Valonpolku-sivustolla oli aiheesta kirjoitettu, vaikkakin teksti tuntui itselle välillä höpöhöpöltä, niin siellä oli joitain ihan hyviä pointteja:

Maadoittuminen | Valonpolku

Lisäksi Hidasta elämää-sivuilta löytyy juttua:

Maadoita lapset rauhalliseksi 

Ehkä se puiden halaaminen ei enää aivan naurettavalta kuulosta... ;) Onha se iha tunnettu fakta, että luonnossa liikkuminen rauhoittaa mieltä, mutta itsellä toisinaan unohtuu näin nykyisenä kaupunkilaisena että voisi enemmänkin hyödyntää kaupungissa olevia ulkoilureittejä ja luontopolkuja. Meillä ei kuitenkaan ole lähistöllä maastoja joissa lenkkeillä, joten yleensä tulee lähettyä ulkoileen tuonne betoniviidakkoon. Näin kesäisin tulee kuitenki käytyä frisbeegolfradalla, jolloin tulee samalla ulkoiltua luonnossa. Mahdollisuuksien mukaan käydään myös molempien porukoilla "korvessa", jolloin tulee käytyä kalalla, marjametsällä jne. ja talvella moottorikelkkailemassa, hiihtämässä jne. Parin viikon sisään alkaa hilla-aika näillä leveysasteilla. Viime kesänä käytiin parin viikon ajan hillassa 

 Hillasoilla 

(klik)

Ois tarkoitus ehtiä hillametilleki, vaikka tässä on nyt kiirettä tärkeämpien hommien parissa.

Yllä olevissa linkeissä mielen maadoituksesta on kerrottu niin hyvin, ettei mulla ole siihen oikein mitään lisättävää. Se on kuitenkin aihe, joka on nyt pyörinyt mielessä.

Luonnon hehku

      

Hohhoi..tänään ei oo oikein kirjoitusfiilistä. Meinaa nuo juhannusjuhlinnat ottaa veronsa, kuitenki tissuteltiin kolme iltaa. Muutenki vaivaa pari asiaa mutta jos se tästä, kun huomenna taas alkaa arki. On siinä arjessa kyllä puolensa, elämä tuntuu tasapainoisemmalta kun on rutiinit ja rytmiä päivissä.

Keskikesän (t)aikaa

         

     

 *Yhteistyössä Seppälä

Tykästyin tässä Seppälän toppi/liivin tohon kuviointiin, sopivan pirtsakka kesään vaikka tumma onkin. Sitten syksyllä puen liivin alle varmaankin harmaan tai mustan ohuen paidan.

Ei tunnu yhtään siltä, että tällä viikolla ois jo juhannus. Kai sitä aina jollain tapaa odottaa koko alkukesän juhannusta, niin että se sitten tulee niin yllättäen. Kerrankin on ennustettu lämmintä säätä juhannukselle, jes! Muistan toissakesänä, kun juhannusviikolla satoi lunta ja juhannuksena sai olla dimexit päällä, kun lämpöasteet oli +5  hujakoilla. 

Mökkisauna, siiteriä, hyvää grilliruokaa ja ihmisiä..aika yksinkertaiselta kuulostaa, mut just bueno. Ehkä sitä uskaltas talviturkinki heittää jo pois!

Väriä harmaaseen päivään

     

       

*Yhteistyössä Seppälä

 Damn, saan kunnian tehdä yhteistyötä Rovaniemen Seppälän kanssa. Oon ihan superinnoissani, sillä Seppälä luketuu Rovaniemellä mun lempivaateliikkeisiin ja jos saan tehdä luovia projekteja/töitä, niin tottakai.

Nykysin oon alkanu ostaan enempi värikkäitä vaatteita, sillä musta-harmaat vaatepinot on hallinnu turhan paljon kaappitilaa viime vuosina. En tajua, värikäs vaate kuitenki piristää ilmeen hetkessä. Tää paita on oranssi, vaikka kuvissa yrittääkin taittaa punaiseen. Korvikset on myös bongattu Seppälästä.

Paljon on vielä tulossa sitten myöhemmin! 

Mä olen aika paljon täällä blogissa kirjoittanut siitä, kuinka on tärkeää saada olla oma itsensä ja tehdä ja toteuttaa asioita, jotka tuo mielihyvää. Mä tykkään pitää blogia, valokuvata, kirjoittaa, luoda ja tuottaa sisältöä. Oon aina pitänyt kaikesta luovasta työstä. Toisinaan jännittää muiden mielipiteet ja se, että bloggaajat/sisällöntuottajat saa netissä myös paljon kuraa niskaansa. En tiedä mikä siinä on. Ollaanha omassa blogissa tavallaan "keskipisteenä" mutta ei se silti tarkoita ylimielisyyttä. 

Kuitenkin, näin 25-vuotiaana oon jotenki alkanu hyväksymään itteni tämmösenä. Oon liikaa määrittänyt itseäni mun heikkouksien kautta ja kärsiny siitä. Olen yrittänyt tunkea itseäni muotteihin, joihin en sovi. Tuntenut, etten riitä. Kaikilla pitäis nähdä omat vahvuudet ja lähteä kehittämään niitä. Nähdä myös muiden vahvuudet ja tsempata, eikä nähdä muita aina vain negatiivisessa valossa. Taitaa vain olla niin, että jos itsestä ei löydä muuta kuin huonoa, niin vähän hankala on muuta kuin huonoa löytää muistakaan.

Vähän liikaa oon kans miettiny miten pitäis tehdä. Voisinko kokeilla rohkeasti omaa reittiäni? Voihan sitä aina kokeilla.