Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Nolibre

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Miltäs nyt tuntuu?


 Heinäkuun ensimmäisen päivä. Se tietää sitä, että opiskeluhaun tulokset ovat nähtävissä netistä. Ei muutako kirjautumistiedot näytölle ja katsoa mitä näkyy. Siellä lukee että opiskelupaikka on myönnetty. Kirjoitan ryhmäwhatsuppiin että "koe : hyväksytty" ja parille muulle. Saan onnittelupuheluita ja viestejä. Ihania ihmisiä jotka ovat aidosti onnellisia minun puolestani.  


Mie itekin vähän yllätyin omasta reaktiostani. Tottakai oon sillein iloinen että kevään kova työ palkittiin, mutta en voi sanoa että oisin riemusta kiljahdellut. Hauskaa tässä on se, että muut on puolestani iloisempia kuin itse olen. "Onha se ihan kiva homma."

Mua melkei iha hävetti oma suhtautuminen. 


Ku tajusin oman reaktion, aloin pohtiin mistä se johtuu.

Olen kerran jo päässyt yliopistoon sisälle, joten ei se varmaan näin tokalla kerralla enää tunnu kummemmalta. Tein lujasti keväällä töitä ja osasin tarpeeksi. That`s it.

Ja se ala minne hain, on kyllä sellainen semikiinnostava ja saatan tästä vielä innostuakin enemmän, kunhan "alkushokista" pääsen. 

Asian ytimeen..luulen että nää vähän kyyniset fiilikset liittyy siihen, että olen jo kerran opiskellut yliopistossa ja jättänyt kesken. Ihan niinku mulla ois takaraivossa ajatus, että olen kerran jo "epäonnistunut", tuleeko niin jälleen käymään? Vaikka oli siihen yliopistosta irtisanoutumiseen ihan järkisyitäkin, muutot ja kaikki. Välillä myös tunsin etten ollut oikeassa paikassa. Ehkä sitä tunnetta ei ikinä voi täydellisesti saavuttaa, sitä, että tuntee kuuluvansa johonkin kuin nenä päähän.


Tampereella asumisen ja opiskelemisen aikaa varjosti myös erinäiset ikävät jutut. Sekavia ihmissuhteita ja pahaa oloa. Mun paras aika aikuisuudesta alkoi ehdottomasti vasta sitten, kun olin reilu pari vuotta asunut Tampereella. Muistan myös ensimmäisenä yliopistovuotena kun pari tyttöä katseli mua vähän nenän vartta pitkin. Noh ei uutta taivaan alla. Muistan kun aloitin yläasteen ja sinä syksynä oli vessassa haukkumisviestejä seinillä. Jotaki ärsyttävää mussa täytyy olla. En aio kuitenkaan kyynistyä ihmisten suhteen, vaan uskon, että varsinkin sosiaalityön linjalta löytyy mitä empaattisempia ihmisiä. 

Oon ollut tällä viikolla niin innoissani parista muusta tulevasta jutusta, että opiskelupaikan saaminen on tuntunut niihin verrattuna laimealta. Mulla on tietyt kortit, jotka haluan katsoa.

Tunnisteet:

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu