Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Nolibre

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Huono blogi-itsetunto


Tässä on tullut pyöriteltyä mielessä erästä asiaa bloggaamiseen liittyen...

Lähdetään siitä, etten ole puhunut blogistani ympärilläni, tarkoitan siis perhettä, ystäviä, työkavereita.. Ketä tahansa keiden kanssa olen tekemisissä. No, miehelleni näytin blogini viime vuonna ja hän on tätä välillä käynyt lukemassakin. Jotenkin sekin vähän jännittää mutta mieheni hyväksyy mut aina tällaisena kuin olen, olen kuulemma hänen blogimirkkunsa. :')

Sinänsä se ei jännitä, miten muut reagoi mun tekstiin ja kuviin. En tänne kuitenkaan kirjoittele mitään suurimpia salaisuuksiani ja olen teksteissä oma itseni, juuri sellainen kuin muut ovat minut oppineet tuntemaankin. Enempi jännittää se, miten muut suhtautuvat ylipäätään siihen, että kirjoitan ja kuvaan elämääni. No, olen ehkä toki tunnettu myös kovasta valokuvaamisen innosta ja kaikenlaisesta luovasta toiminnasta...


Ehkä tämä epäily liittyy myös omaan epävarmuuteeni. Olen koko blogihistoriani ajan miettinyt motiivejani kirjoittaa blogia. Olenko huomionkipeä? Itsekeskeinen? Narsistinen? Nuo on asioita, joita en halua olla. Sellaiselta ehkä voi vaikuttaa, jos kirjoittaa julkista päiväkirjaa. Olen kuitenkin lukenut vuosia blogeja ja en ajattele niin seuraamistani ihmisistä. Olen lukenut jo vuosia tiettyjä blogeja ja jollain tapaa olen kiintynyt näihin blogien ihmisiin. En ajattele että he olisivat mitenkään huomionkipeitä narsisteja, vaan tyypithän on mitä hienoimpia ihmisiä, joilla on tarina kerrottavanaan ja upeita kuvia jaettavanaan, joista on muillekin iloa.

Omatkin motiivini ovat jotakuinkin tämän suuntaisia - kertoa omaa tarinaani ja jakaa hienoja kuvia. Mielestäni viime vuosien aikana hurjan nopeasti kasvanut blogiskene on mahdollistanut myös uudenlaisen tavan kerryttää sosiaalista pääomaa, vaikkei se ikinä voi eikä saa mennä sen "oikean elämän" sosiaalisuuden ylitse.


Ehkä minun olisi syytä vain kasvattaa ja vahvistaa (blogi)itsetuntoani. Olen myös hiljattain alkanut ymmärtää, että on turha yrittää miellyttää ketään - ne jotka eivät hyväksy minua tällaisena kuin minä aidosti olen, eivät ole minunkaan tukeni arvoisia. On raskasta yrittää tulla hyväksytyksi, jos sitä kunnioitusta ei ole tullut alunperinkään.


Mutta minä kuljen tässä junassa ja ne hyppää kyytiin ketkä haluaa.

Mä oon niin hurahtanut tähän blogimaailmaan ja hiljattain myös oman blogin pitämiseen. On kuitenki aika siistiä ylläpitää sivustoa jonka sisällöstä saa päättää aivan itse. Onhan tämä blogi yksi itseilmaisun väline. Tykkään myös silloin tällöin selata blogiani, on aika hienoa, että myös Tampereella asumisen ajalta on kirjoituksia ja kuvia. Puhumattakaan viime syksyn Espanjan matkasta. Ylipäätään muistot on mulle tärkeitä.

Tässä tämä tuli aika tyhjentävästi. Aion kuitenkin nostaa päätäni ylös ja olla ylpeästi oman elämäni bloggaaja.

Tunnisteet:

2 kommenttia:

4. huhtikuuta 2016 klo 16.09 , Blogger ☆Saga☆ kirjoitti...

Tosi hyvää tekstiä, vois kirjoitella ite ihan samasta aiheesta :) Ja vau kun oot kaunis!

 
4. huhtikuuta 2016 klo 20.35 , Blogger Noora Haarahiltunen kirjoitti...

Voi kiitos paljon :) Kirjoita ihmeessä! Mielenkiintoista ois lukea muidenkin ajatuksia tästä aiheesta.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu