Kevät ja tunteet

En voi olla hehkuttamatta tota kevättä ja auringonpaistetta. Kello on seitsemän illalla ja aurinko vieläkin paistaa puiden välistä. Vasta oli joulukuu ja kaamos, jolloin aurinkoa ei näkynyt ja päivänvalokin loppui jo viimeistään kahdelta päivällä. Huh. 

Jokainen auringon pilkahdus saa mut eloon. Tuun ihan suunnattoman iloiseksi.

Kevät ja lisääntynyt valo saa mut myös jotenkin herkäksi, niin hyvässä kuin pahassa. Tunneskaala on laaja. Yleisvire on kuitenkin suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen.

 Kevät piristää todella paljon mieltä. Sehän on yleisesti tunnettu fakta. Minusta tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Puhutaan vain iloisista ihmisistä ja kevätauringon herättämistä ihmisistä. Mites se fakta että tilastollisesti eniten itsemurhia tehdään juuri keväisin?
( EDIT: Löysit uutisen  http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000000036141.html )

Tästä pääsen aiheen toiseen puoleen. Minulle ei ole itsestään selvää että kevät tuo minulle tullessaan onnea ja valoa. Nyt se tuo, ja toi viimekin vuonna. Vuosia sitten kevät oli minulle hyvin raskasta aikaa. Muistan kun katselin kevättulvien seassa virtaavia jäälohkareita ja melkein halusin virrata mukana. Vaikka ääni sisällä aina sanoi että kaikki järjestyy. En oikeasti halunnut ikinä kadota mihinkään. Tiesin sen ajan vain olevan vaikeampi minulle.

Juhannuksena olin jo hyvin uupunut. Keskikesän aikaan olin täysin hukassa ja lamaantunut. Muistan ajatelleeni että haluaisin vain levätä. 

Vielä pari kevättä tämän jälkeen oli vaikeita. Kirjoitin silloin vielä aktiivisesti päiväkirjaa ja joka kesä-heinäkuun vaihteessa olin maininnut merkinnöissä valtavasta uupumuksesta joka helpottui vasta syksyä kohden. Kadotin miltei toimintakykyni. Ruoka ei maistunut.

Olen miettinyt tätä ilmiötä paljon vaikka en enää kärsi tästä. Syyllistääkö kevään aurinko synkkää mieltä - pitäisi olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen kaikesta valosta ja lämmöstä mitä kevät ja kesä tuo tullessaan. Pitäisi olla sosiaalisesti aktiivisempi ja menossa enemmän, vaikkei huvita. Masentuuko mieli entisestään, kun tajuaa, ettei piristy valon lisääntymisestä vaan se saa tunne-elämän vielä enemmän sekaisin?

Tällä hetkellä olen niin onnellinen auringon valosta. Se saa minut tosi energiseksi. Vähän ehkä liiankin kanssa. Olen kolhinut vasemman käteni jotenkin niiin että kyynerpäässä on mustelma. Olen kauhean malttamaton ja janoan elämyksiä. Kotona tuntuu olevan turhan tylsää.

Niin se vain elämä kuljettaa tyynemmille vesille. Eikä vienyt tulvavesien mukana.

Uusi sivu elämään

Aina välillä palaan näihin Espanjan matkan kuviin...aah..oli niin ihanaa. Ja tuo Espanjan reissu oli viimeinen kerta kun sain nauttia kesästä ja lämmöstä. Kotiin palatessa oli jo syksy pitkällä ja lämpöasteet alkoi olla miinuksen puolella. Tuntuu että suomen kesästä on jo ikuisuus! Mutta ihanaa, parin kuukauden päästä voi olla jo ensimmäiset kesäkelit. 

Talvi on tuntunut pitkältä. On ollut myös rankkaa. Marraskuun lopulta lähtien olen ollut melko tiiviisti töissä, lukuun ottamatta tammikuuta. Perjantaina oli kuitenkin viimeinen työpäivä lapin safarilla ja oon aika iloinen siitä, että nyt vihdoin ehdin lukea pääsykokeisiin. Heti ensi viikolla alkaa sellainen lukeminen, että. Mukavaa myös se, että ehtii vähän muutakin touhuamaan. Ehtii - ja jaksaa - myös urheilemaan. Haluan kovasti myös enemmän valokuvata ja kirjoittaa. Ihmeen aktiivinen olen kyllä sinänsä ollutkin näiden asioiden saralla mutta en ole päässyt panostamaan näihin niin paljon kuin olisin halunnut. Vaikka mulla on ollut blogi pystyssä jo kauemmin niin vasta oikeastaan puolen vuoden aikana blogista on tullut jotenkin tärkeä mulle. Tää on mun oma sivusto jonka rakentamiseen saan käyttää omaa luovuuttani. Sivusto näyttää täysin minulta ja saan itse päättää sen sisällöstä.

Nyt alkaa ihan uudenlainen jakso taas elämässä. Työnteosta opiskeluun ja omiin projekteihin. Ei siinä, on työkin ollut opettavaista ja mukavaakin. Olen saanut käyttää englannin kieltä ja päivät ovat kuluneet hujahtaen. Nyt kuitenkin parin viikon sisällä työnteko alkoi tuntua jotenkin tahmaiselta ja suorittamiselta. Ei mitään uutta enää. Odotin jo töiden loppumista. 

Mut joo...I will come back!

Puputakki

    

Tein viime viikolla aika kivan kirppislöydön, tällaisen valkoisen ja pörröisen villatakin! Tää takki ei siis tosiaan ole pupun karvaa. :'D Tästä vaan tulee mieleen joku pupu jänönen. Saa olla näin pääsiäisen alla ihan pupuna sitten...

Hinta oli hurjat 4 euroa ja merkki on joku Julia Garnett Collection, tehty Italiassa. Enempää en oo perehtyny tähän merkkiin mutta vois olettaa että uutena maksaa ihan kohtuullisesti.

Pääsiäisestä puheen ollen, ootan kyllä jo pääsiäistä. Voi olla, että oon silloin vielä ainakin lankalauantain töissä. Caaan`t wait!

Kevät ja uudistautuminen

Ihanaa, talvi on alkanut väistyä ja kevät näyttää merkkejään.

Olen huomannut, että näin kevään kynnyksellä mulle tulee tarve jotenkin uudistautua. Tarkoitan tällä vaatteita ja muuta ulkonäköön liittyvää. Olen värjännyt hiukseni vaaleammaksi ja tasaisemman väriseksi ja on tullut shoppailtua uusia vaatteita. Pitäisi käydä koko vaatehuone läpi ja heittää kaikki oikeasti turhat vaatteet mäkeen. Mä oon kuitenki huono luopuun vaatteistani, koska ajattelen monen vaatekappaleen kohdalla, että noh, kyllä mä ehkä tätä vielä tuun käyttään, on tämä ihan kiva... Vaikken ois käyttäny kyseistä vaatetta vuoteen. Mulla on kaappien alahyllyillä kaikki tämmöiset tapaukset. :D Joitain uusiakin hankintoja voisi sitten hyvällä omallatunnolla tehdä, kun kaapit ei pursuile ennestään. 

Kuvassa oleva beige pilottitakki mulla on ollut kauuuuan.. Villi veikkaus on että seitsemän vuotta. Joskus lukioaikoihin mä sen ostin. Ja valkoisen topin ostin syyskuussa ennen Espanjan matkaa. 

Muutoinkin näin auringon valon lisääntyessä tekee mieli panostaa enemmän ulkonäköön - laittaa tukkaa ja meikata huolellisemmin. Kokeilla jotain erilaista eikä laittaa aina niitä mustan harmaita asuja päälle. 

Eiköhän täältä talvihorroksesta taas aleta heräilemään. 

Risuja ruusujen seassa

    

     

Mun fiilikset on vähän päinvastaiset kuin vielä alkuviikolla. Elämä osaa yllättää ja tuoda myös niitä huonoja asioita ja surkeaa mieltä. Mun surkean mielialan huippu oli eilen illalla ja tänä päivänä mutta nyt iltaa kohden mun ajatukset alkaa olla taas kasassa. Olen ollut tänään todella pohdiskelevalla tuulella, mikä on näkynyt siinä että kysyn vähän väliä mieheltäni "ai mitä sä sanoitkaan?". Pää on siis ollut niin täynnä omia ajatuksia etten ole välillä rekisteröinyt toisen puhetta. Tämä pohdiskelu on kuitenkin tuottanut positiivisen lopputuloksen. Enää ei ahdista niin paljon kun olen saanut käsiteltyä erästä ikävää asiaa.

Tänään oli vapaapäivä töistä ja ollaankin otettu vaan rennosti. Aamusta lähtien oli niin levoton mieli etten olis edes jaksanut keskittyä mihinkään järkevään. Käytiin kaupoilla ja shoppailin pari paitaa. Käytiin kahvilla parissakin paikassa. Nyt illalla ollaan käyty reenailemassa ja saunottu. Siinähän sitä sitten olikin yhdelle päivää.

<3

Naisen ruusut

Rakastan, rakastan, rakastan vain... 

Tälläisenä päivänä on ihanaa olla nainen, kun rinnalla on ihana aviomies, joka tuo ruusuja. <3

Ei sillä ettei se muuten ois ihana.

<3

Stella - Häävalssi

https://www.youtube.com/watch?v=_eThepJN4dU

Takaisin kaupungissa

     

Se oli nopea parin päivän reissu maalle.

Tuli ainaki tehtyä katolta mäkeä siskonpojille, kun ne sinne menee lomaileen ens viikolla. Perinteet kunniaan!

Meni tää pari päivää kyllä oikein rauhakseen. Eilen illalla käytiin myös miehen porukoita ja sukulaisia moikkaan.

Tää aamu oli ihanan hiljainen ja rauhallinen, heräsin ihan kaikessa rauhassa ja olin kissan kanssa kahdestaan alakerrassa.
->

Vanhoja muistellessa

Täällä mettän keskellä taas ollaan. Kun mulla tulee tylsää täällä, niin kattelen paljon valokuvia, niin paperisia kuin koneeltakin. Hauskaa katsoa jotain 70- ja 80-luvun kuvia, silloin kun en ollut vielä olemassa. Nämä vuosikymmenet kiinnostaa mua tosi paljon, ihan jo vaatetyylien ja musiikin kannalta. Varsinkin 80-luvun musiikkiin olen viehtynyt oikein kunnolla viimeisen vuoden aikana. 

Oon kattonut myös 90-luvun kuvia, kun olin vauva/lapsi. 2000-luvun kuvat alkaa olla näitä koneella olevia, kun otin jo itsekin digikameralla kuvia. Osa näistä kuvista on otettu ihan perinteisellä filmikameralla, mutta skannattu jälkikäteen koneeelle. 

Mie kyllä niin tykkään katsella vanhoja valokuvia ja herätellä muistoja. Mulle tulee aina hyvä mieli vanhoja valokuvia katsellessa. Onneksi oon saanu elää ysärin!

Tosiaan seuraavista kuvista suurin osa on otettu 2000-luvulla, mutta pari 90-luvun kuvaa on mukana myös.

 

Terrieri Pamin sain tavallaan "lohtukoirana", koska jouduin luopumaan hevosestani. Siskon muutettua Tornioon meidän hevonen jäi suurimmaksi osaksi minun vastuulle. Yläasteelle siirtyminen alkoi olla jo lähellä ja aikaa hevosen hoitamiseen olisi ollut vielä vähemmän.

      

Meän rakas monsku. // Hamsteri Sebastian. 90-luvun loppua.

Tää katti tuli meille/porukoille olikohan vuonna 2008...ja on yhä edelleen täällä. :)

    

Eka kerta meikeissä, kun sisko meikkasi mut. // Aina temppuilemassa.

Lukioaikainen huone porukoilla. Muutoin asuin kaupungissa omassa asunnossa.

    

Kävin lukion kuvataideluokassa, jolloin päästiin tekeen kaikenlaisia kivoja projekteja! Meän joutsen näytti enempi ankalta. // Ihan oma projekti eräänä talvipäivänä.

Lentopalloilua pihalla.

Veljen kanssa Niskajärvellä. Tehtiin oma hyppyri.

Tehtiin useana talvena myös katolta mäki!

Rippipäivä.

Yläasteikäisen tytön huone. :D

Ensimmäinen työpaikka 14-vuotiaana, kaksi joululomaa vietin poroajelupisteellä asiakaspalvelijana. Aika hauskaa, että näin 10 vuotta myöhemmin olen taas matkailualalla asiakaspalvelijana. Haha! :D

Pikkuveljen riparijuhlissa.

Oiskohan joulu -05.. Sain lahjaksi oman digikameran.

    

Kevät ja vuosi ehkä -08.

   

Kesä 2009.

Semmosta tällä kertaa. :D